Teksti | Satu Uronen
Helmikuussa vietetään jälleen ystävänpäivää, jolloin muistetaan kavereita viesteillä, pienillä lahjoilla tai vaikkapa yhteisellä kahvittelulla. Ystävät tuovat elämään sisältöä ja on tärkeää, että elämässä on ihmisiä kenen kanssa voi harrastaa, matkustella tai vain hengailla. On ihanaa, kun on joku, joka ymmärtää ja kuuntelee kun elämässä on välillä vaikeaa. Mutta entä, jos tällaista ystävää ei ole?
Nuorten ja nuorten aikuisten yksinäisyys on kasvussa ja noin 14 % yläkouluikäisistä ja toisen asteen opiskelijoista tuntee itsensä yksinäiseksi. Korkeakouluopiskelijoista jopa neljäsosa kokee yksinäisyyttä (helsinkimissio.fi). Yksinäisyyden kokemus on yksilöllistä ja jotkut meistä kokevat yksinäisyyttä herkemmin kuin toiset. Yksinäisyys voi olla ahdistava kokemus ulkopuolisuudesta ja erillisyydestä. Vaikka yksinäisyys voi aiheuttaa alakuloa tai fyysistä ja psyykkistä pahoinvointia, on se kuitenkin eri asia kuin masennus. Ja yksinäisyyttäkin voi olla erilaista; toisilta puuttuvat kokonaan sosiaaliset verkostot ja kontaktit. Ei vain yksinkertaisesti ole ketään kenen kanssa viettää aikaa. Toisille ongelmaksi muodostuu sosiaalisten kontaktien heikko laatu. Ihminen voi kokea yksinäisyyttä, vaikka olisi parisuhteessa tai heillä olisi perhettä ja sukulaisia ympärillä. Silloin ihminen vain jostain syystä kokee, että ei tule kuulluksi tai nähdyksi.
Kun kaverit sulkevat ulkopuolelle
Nuorten keskuudessa esiintyy ns. sosiaalista ulossulkemista eli ostrakismia enemmän kuin aikuisten välillä. Kiusaamistarkoituksessa toteutettua kaveripiirin ulkopuolelle sulkemista tapahtuu ihan fyysisesti kouluympäristössä, jolloin jotain opiskelijaa ei huomioida ja he ovat kuin ilmaa muulle ystäväpiirille. Mutta kaveriporukan ulkopuolelle voidaan sulkea myös verkkoympäristössä. Joku voidaan poistaa yhteisistä WhatsApp-ryhmistä tai muista sosiaalisen median verkostoista ja näin eristää muusta porukasta. Surullisinta tässä ilmiössä on se, että ulossulkemista toteuttavat usein juuri ne kaverit, ketä eristetyt nuoret ovat kokeneet omiksi ystävikseen.
Terveyskyselyiden mukaan nuorten kokema yksinäisyys kasvoi erityisesti koronapandemian aikana, eikä tilanne ole parantunut, vaikka pandemiasta on jo useampi vuosi aikaa. Yksinäisyys ja ahdistuneisuus on yleisempää tyttöjen keskuudessa ja tämä on huomattu myös Mercurian opiskelijoille suunnatuissa kyselyissä. Opiskelijamme kokevat yksinäisyyttä enemmän kuin pandemiaa edeltävänä aikana. Korona-ajan etäopiskelu ja eristäytyminen olivat monelle nuorelle vaikeaa aikaa, koska sosiaaliset kontaktit puuttuivat ja ryhmäytyminen uusien opiskelukavereiden kanssa jäi kokematta. Osa nuorista tosin nautti tästäkin ajasta, kun sai viettää enemmän aikaa oman perheen kanssa ja elämään tuli rytmiä ja rauhaa. Mutta erityisesti ne nuoret, jotka olivat jo muuttaneet omilleen ja asuivat yksin, olivat koronasulun aikana todella yksinäisiä ja tämä näkyy edelleen nuorten pahoinvointina.
Hyvä opiskelijahuolto auttaa
Mercuria tarjoaa opiskelijoilleen hyvää opiskelijahuoltoa ja meillä on terveydenhoitajia, kuraattoreita ja psykiatrinen sairaanhoitaja, joiden kanssa voi jutella omasta fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista. Meillä on myös jokaisella opiskelijalla oma HOKS-ohjaaja, jonka kanssa voi keskustella opintojen sujumisesta, ja miettiä miten arjen ja opiskelun saa sujumaan mielekkäällä tavalla. Meillä kiinnitetään myös erityistä huomiota siihen, että meillä on koko koulua koskevaa yhteistä tekemistä ja erilaisia tapahtumia, joissa voi tutustua uusiin kavereihin ja saada kivaa tekemistä omaan arkeen.
Näin helmikuussa meillä vietetään aina ystävänpäivää, jolloin voi vaikka ostaa ja lähettää ruusun omalle kaverille tai salaiselle ihastukselle. Mutta ystävänpäivä pitäisi olla joka päivä. Mitä jos tänään tervehtisit sitä kaveria, joka viettää aina välitunnit yksin puhelimella. Sano ystävällinen sana ja pyydä mukaan porukkaan.
