Teksti | Satu Uronen
Kukaan meistä ei ole voinut välttyä viime aikoina kuulemasta ja lukemasta juttuja tekoälystä ja ChatGPT:stä. On ihmetelty miten hienoa tekstiä se tuottaa, miten sitä on hyödynnetty esitysten tekemisessä tai miten pitkätkin vastaukset tulevat kuin apteekin hyllyltä. Hienoa, mutta vähän myös pelottavaa. Tekoälystä voisi todeta saman kuin tulesta; hyvä renki mutta huono isäntä.
Näin monen vuoden opettajakokemuksen perusteella odotan tulevia vuosia mielenkiinnolla, ehkä jopa sekavin tuntein. Opiskelijoiden lukuinto ei todellakaan ole ollut mitenkään vahvaa viime vuosina, joten miten käy nyt, kun kaiken tekstin voi tuottaa ja vastaukset saada kiperiinkin kysymyksiin vain nappia painamalla? Oppimisprosessi kun vaatii jotain ihan muuta kuin copy-pastea. Oppimista syntyy motivaation, tarkkaavaisuuden ja muistin yhteistoiminnasta, ja kaikki tämä vaatii oppijalta sitkeyttä ja aikaa.
Miten oppimista tapahtuu?
Arkiajattelussa muistaminen voidaan jakaa kolmeen osaan: tiedon vastaanottamiseen, tiedon säilyttämiseen ja tiedon muistista hakemiseen. Aivot varastoivat vastaanottamansa tiedon vain muutaman sekunnin ajaksi. Tätä lyhyttä muistia kutsutaan aistimuistiksi. Kuulojärjestelmän aistimuisti sisältää muutaman sekunnin verran kuulotietoa. Sen avulla voimme ymmärtää kokonaisen lauseen ja hahmottaa kuulemaamme. Näköjärjestelmän aistimuisti on vielä sitäkin paljon lyhyempi, alle sekunnin mittainen, ja se mahdollistaa esimerkiksi liikkuvan kuvan havaitseminen. Aistimuistin tärkeä tehtävä on säilyttää tietoa niin pitkään, että tarkkaavaisuutta säätelevät järjestelmät voivat tehdä päätöksen siitä, siirretäänkö juuri äsken vastaanotettu tieto työmuistiin vai ei. Aistimuistin kapasiteetti on suuri, mutta sen kesto on lyhyt. (Huotilainen 2019).
Kätemme sisältävät osan älykkyydestämme ja aivot ja kädet oppivat yhdessä. Eli kun kirjoitamme näkemäämme tai kuulemaamme asiaa muistiin, aivomme varastoivat saamamme tiedon työmuistiin, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Kun tiedon saamisesta ja vastaanottamisesta tulee entistä nopeampaa, missä vaiheessa enää tapahtuu oppimista, kun tieto ei välttämättä siirry näköaistin kautta lukemalla ja kirjoitettuna eteenpäin? Jos muutamalla hakusanalla saamme luotua kokonaisia esseitä, ilman että edes viitsimme lukea tekoälyn tuottamaa tekstiä kokonaan, niin missä vaiheessa aivot rekisteröivät saadun tiedon ja siirtävät sen muistiin ja sieltä tulevaisuudessa käytettäväksi? Ehkäpä aivomme muokkaantuvat vastaamaan tämän päivän tiedon hakua, ja oppivat tulevaisuudessa eri menetelmillä kuin ennen. Tai sitten opetusmenetelmiä on kehitettävä niin, että voimme oppia myös tekoälyä ja nopeaa tiedonhakua hyödynnettäessä.
Tekoäly on oppimisessa tätä päivää
Mutta tekoäly on tulevaisuutta, tai siis jo tätä päivää, eikä ole tarkoituksenmukaista yrittää jarruttaa kehitystä. Olemme tienhaarassa, jossa ei ole vielä ihan selvää, miten tätä uutta teknologiaa voidaan hyödyntää tehokkaasti ja asiaankuuluvasti. Yksi tekoälyn merkittävimmistä hyödyistä oppimisessa on yksilöllisen opetuksen mahdollistaminen. Perinteisissä opetusmenetelmissä opettajalla on usein vaikeuksia vastata jokaisen opiskelijan yksilöllisiin tarpeisiin ja oppimisnopeuteen. Tekoäly voi analysoida opiskelijan vahvuuksia, heikkouksia ja oppimistyylejä keräämällä dataa ja tarjoamalla räätälöityjä oppimiskokemuksia. Esimerkiksi oppimisalgoritmit voivat mukautua oppijan tasoon ja tarjota haastavampia tehtäviä, tai tarpeen vaatiessa tarjota lisäharjoituksia vaikeiden käsitteiden ymmärtämiseksi. Tällainen yksilöllinen opetus voi parantaa oppimistuloksia ja auttaa jokaista opiskelijaa saavuttamaan täyden potentiaalinsa.
Koska tekoälyn tulemista ei voida enää peruuttaa, eikä siihen ole mitään syytäkään, on varmasti parasta oppia hyödyntämään uutta teknologiaa mahdollisimman hyvin ja luoda oppimisympäristöt sellaisiksi, että oppimista syntyy, vaikka hyödynnämme tekoälyä erilaisissa tehtävissä. Myös osa tämän blogin tekstistä tuotettiin ChatGPT:ssä vain murto-osassa siitä ajasta, kuin itse pystyin tekstiä tuottamaan.
Lähde:
Huotilainen, Minna (2019). Näin aivot oppivat. PS-Kustannus. ISBN 978-952-451-885-7
