Rehtori Tiina Immosen blogikirjoitus välittämisen ja arvostuksen eli MERCURIAn mallin merkityksestä opiskelussa.
Nuorissa on tulevaisuus! Sen allekirjoitamme kaikki. Kuitenkin vallalla vaikuttaa olevan ikävä, nuoria mollaava ilmapiiri. Tämä näkyy nyt erityisesti koulumaailman päivänpolttavissa keskusteluissa ja uutisoinneissa. On nähtävissä jopa kaksinasettelua: Osa tuomitsee opettajat, osa opiskelijat. Moni aikuinen peilaa tilannetta omaan nuoruuteen, kyllä ennen vanhaan oli toisin. Kunnioitettiin auktoriteetteja ja tehtiin niin kuin käskettiin.
Mutta ennen oli ennen ja nyt on nyt. Maailma muuttuu. Nuoret tavoittelevat elämältä ja tulevaisuudeltaan eri asioita kuin ennen vanhaan. Nuoret haluavat jotain paljon enemmän ja monipuolisemmin. He ovat kriittisiä ja uskaltavat ilmaista mielipiteensä avoimemmin kuin aikaisemmat sukupolvet. Nuoret haastavat meidät aikuiset ja koko koulusysteemin.
Ammatillisen koulutuksen reformin keskeisenä teemana on osaamisperusteisuus ja asiakaslähtöisyys. Pedagoginen remontti edellyttää ajattelutavan muutosta. Meillä on ollut vuosikymmenet vallalla hyvin opettajakeskeinen suunnitelmatalouteen perustuva malli. Opiskelijaryhmälle tehdään opintosuunnitelma valmiiksi kesällä ja se annetaan heille käteen elokuussa, kun he tulevat kouluun. Siinä on tarkkaan määritelty, milloin opiskellaan mitäkin ja milloin on erillinen työssäoppimisjakso. Koko ryhmä etenee tietyn suunnitelman mukaisesti samoilla tehtävillä, projekteilla tai kokeilla.
Sitten tulee käytäntö. Alamme ihmetellä, kun opiskelijat häiriköivät, eivät kuuntele, vaeltavat luokassa, ovat muuten levottomia tai eivät tule lainkaan kouluun. Herkästi heitä ruvetaan nimittämään jopa ongelmanuoriksi. Onko ongelmanuori hän, joka oppii nopeammin ja haluaa edetä tavoitteisiin nopeutetussa aikataulussa? Onko ongelmanuori hän, jonka intohimo on urheilu ja hän haluaa panostaa siihen, mutta haluaa myös suorittaa ammatillisen tutkinnon? Tai onko ongelmanuori hän, joka joutuu nukkumaan autossa väkivaltaisen ja alkoholisoituneen isänsä vuoksi?
Ei. Emme voi tehdä niin yksinkertaista johtopäätöstä, että nuori on aina ongelmainen, jos hän ei istu rakennettuun malliin ja opi sillä tavalla, kun me aikuiset olemme sen hänelle suunnitelleet. Tarjontalähtöisyyden on vaihduttava kysyntälähtöisyyteen. Rakenteiden on muututtava.
Asiakaslähtöinen toiminta on sitä, että opetus suunnitellaan yhdessä oppijoiden kanssa. Opiskelija voi itse vaikuttaa siihen, miten hän opiskelee, milloin ja missä järjestyksessä. Tämän valinnanvapauden toinen puoli on vastuu. Opiskelija oppii ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan, kun hän on itse saanut valita menetelmän ja aikataulun, jolla etenee. Samaa vastuuta ei synny valmiilla mallilla, johon ei itse ole voinut vaikuttaa. Tekemällä oppiva, toiminnallisesti lahjakas nuori voi haluta mennä oppimaan työpaikalle. Tällöin häntä voidaan auttaa ja tukea työnhakutaidoissa ja työssäoppimispaikan löytämisessä. Asiakaslähtöisyys on myös sitä, että nuorta arvostetaan ja kohdellaan hyvin. Oppilaitoksissa on myös paljon muita aikuisia kuin opettajia. Toimivat opiskelijapalvelut on tärkeässä roolissa asiakaslähtöisyydessä. Palvelujen pitää olla saatavilla silloin, kun nuori niitä tarvitsee. Ohi ovat virastomaiset aukioloajat ja luukulta toiselle pompottaminen.
Mitä taitoja nuorille pitäisi kehittää työelämän mielestä? Vastaus on vuorovaikutustaitoja: miten tulet toimeen toisten kanssa, itsetuntemusta, kykyä selvittää ristiriitoja, stressinhallintaa ja oman intohimon löytämistä. Kaikki työnantajat haluavat rekrytoida hyvän tyypin. Välittämällä, arvostamalla ja tukemalla voimme kasvattaa hyviä tyyppejä. Siinä on kuitenkin runsaasti esteitä voitettavana. Ajatusmallit Ei näillä resursseilla lähetetä tekstiviestejä, onko tuollainen hyysääminen mistään kotoisin, ei ole minun tehtäväni kysellä, mitä opiskelijalle kuuluu eivät ole asiakaslähtöistä ajattelua. Myös me työnantajat täällä ammatillisessa koulutuksessa haluamme palkata hyviä tyyppejä. Haluamme henkilökuntaa, joka kokee olevansa palveluammatissa. Henkilöitä, jotka haluavat auttaa opiskelijaa hänen ammatillisessa kasvussaan.
Ammatillisen koulutuksen reformin onnistuminen on kiinni yhteisestä tahtotilasta ja siitä, miten vuorovaikutus opiskelijan kanssa onnistuu. Ääneen lausutuilla unelmilla on mahdollisuus toteutua. Siksi uskon, että nuoruuden viisaudella vanhoja, osin hullujakin rakenteita muuttamalla pystymme toteuttamaan aitoa asiakaslähtöisyyttä ja osaamisperusteisuutta viimeistään vuonna 2018.
Artikkeli on julkaistu Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry sivuilla 21.10.2016.
http://www.amke.fi/ajankohtaista/blogi/kirjoitus/nuoruus-ja-viisaus-vanhuus-ja-hulluus.html
