Teksti | Satu Uronen
Toisen asteen ammatillinen koulutus on aika ajoin median hampaissa, eikä läheskään aina positiivisessa mielessä. Milloin on ihmetelty opetuksen heikkoa tasoa tai lähituntien vähäisyyttä. Tai, kuten tällä viikolla Helsingin Sanomien (HS 25.11.2024) kirjoituksessa pohdittiin, että onko ammatilliseen koulutukseen laitetut resurssit menneet hukkaan, kun valtion taholta halutaan nostaa korkeakoulutettujen määrää Suomessa. Lehtiartikkelissa haastatellun asiantuntijan mukaan korkeakoulutus on talouskasvun keskeinen osa, ja Suomessa tehdyt panostukset ammatilliseen koulutukseen ovat ”erikoinen ratkaisu”.
Karvanopat ja amisviikset
Uskallan väittää, että aika monella suomalaisella on edelleenkin vääristynyt kuva ammattikouluista. Mielikuva karvanopista ja amisviiksistä istuu sitkeästi ihmisten mielessä. Usein ajatellaan, että ammattikouluun mennään ainoastaan silloin, kun todistus ei riitä lukioon. Tai että ammattikoulusta valmistutaan kaupan kassalle, eikä sen suuremmasta urakehityksestä voi amiksen jälkeen haaveillakaan. Meille tuleekin vuosittain opiskelijoita, jotka haluavat itselleen ammatin ja mennä sen jälkeen töihin mahdollisimman nopeasti. Heille ammatillinen koulutus on silloin paras ratkaisu: ammattitutkinto ja siitä suoraan työelämään. Kaikkien ei tarvitse olla lääkäreitä, diplomi-insinöörejä tai tradenomeja. Miksi pitäisi? Yrityksissä on jo tälläkin hetkellä pula suorittavan tason työntekijöistä, eli juuri niistä työläisistä, jotka yleensä ovat saaneet koulutuksensa ammattikouluista.
Toinen merkittävä asia on se, että ammattikorkeakouluissa opintonsa aloittavista nuorista ja aikuisista jo noin puolet tulee ammatillisen väylän kautta. Meillä kun Suomessa hakeudutaan sekä lukioista että ammattikouluista samoista lähtökohdista korkea-asteelle, eli ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Tähän vaikuttaa varmasti myös se, että kaksoistutkinnon suorittaminen ammattikouluissa on tänä päivänä todella suosittua. Mercuriassa yli puolet tänä syksynä aloittaneista liiketoiminnan perustutkinnon opiskelijoista suorittaa myös kaksoistutkintoa, eli he suorittavat sekä ammatillisen että ylioppilastutkinnon kolmessa vuodessa. Tämä antaa hyvät opiskeluvalmiudet korkea-asteelle, puhumattakaan siitä, kuinka arvokasta nuorelle on se, että hänellä on meiltä valmistuttuaan myös ammatti ja melkein vuosi työkokemusta.
Miten saadaan talouskasvua Suomeen?
Samassa Helsingin Sanomien artikkelissa kysytään, että kuinka paljon vahinkoa (Suomen talouskasvulle) on huonoilla päätöksillä saatu aikaan? Tähän on varmaan vaikea saada mitään tarkkaa vastausta. Mutta kuinka arvioidaan sitä, mikä vaikutus Suomen talouskasvulle on ollut siitä, että ammattikouluista valmistutaan työelämään yrittäjiksi, lähihoitajiksi, asiakaspalvelijoiksi, sähköasentajiksi tai kirjanpitäjiksi? Toisin sanoen ammattilaisiksi pyörittämään suomalaisten arkea ja maksamaan veroja. Tähän pitäisi pystyä vastaamaan katsomalla tilastoja, ja sen jälkeen voidaan miettiä ammatillisen koulutuksen arvoa Suomen talouskasvulle. Unohtamatta, että yhä useammin ammattikoulun jälkeen lähdetään jatko-opiskelemaan korkea-asteelle.
Ammatillisella koulutuksella on nyt näytön paikka; miten saada yhteiskunta ymmärtämään ammatillisen koulutuksen ja ammattilaisen arvo? Iso laiva ei käänny nopeasti ja mielikuvan parantamiseksi tehdään koko ajan valtavasti töitä. Hyviä esimerkkejä ammatillisen koulutuksen vaikuttavuudesta saadaan vuosittain pidetyissä Taitaja-kilpailuissa, eli ammattitaidon SM-kilpailuissa. Tapahtuma on oppilaitosten ja yritysten yhteinen ponnistus, jossa sadat kilpailijat pääsevät näyttämään taitojaan eri ammattilajeissa. On upeaa nähdä, kuinka nuoret ovat ylpeitä osaamisestaan ja kuinka suuri merkitys heille on menestyä Suomen parhaiden joukossa. Suomen talouskasvulle on tärkeää, että mahdollisimman moni meistä pystyy työskentelemään pitkään siinä ammatissa, jonka kokee itselleen mieluisaksi. Hyvä koulutus, mielekäs työ ja omannäköinen elämä ovat tavoittelemisen arvioisia asioita meille kaikille. Mitä se sitten tarkoittaakin, niin sen päättää loppukädessä jokainen itse.
