Tämä syksy poikkeaa monin tavoin aiemmista syksyistä toisella asteella. Sen lisäksi että meillä on edessämme jo toinen koronasyksy, on meillä edessämme erityinen lukuvuosi siitäkin syystä, että ensimmäiset oppivelvolliset opiskelijat aloittivat opiskelunsa toisella asteella. Miten tämä muutos näkyy oppilaitoksissa? Olemme vasta alkutekijöissä uuden oppivelvollisuuslain tuomien muutosten kanssa, mutta tätä syksyä varten on jo valmistauduttu pitkin talvea. Osa ennakoivasta työstä on osunut hyvin maaliin, mutta yllätyksiäkin on matkan varrelle sattunut.
Oppivelvollisuuslaki tuli voimaan 1.8.2021, mutta hakeutumisvelvoitetta koskevat säännökset tulivat voimaan jo 1.1.2021. Tämä tarkoittaa, että velvoite hakeutua ja jatkaa toisen asteen koulutuksessa vaikuttaa käytännössä niihin nuoriin, jotka keväällä 2021 olivat perusopetuksen 9. luokalla. Tästä perusopetuksen päättävästä ikäluokasta alkaen oppivelvollisuuden laajentaminen koskee kaikkia perusopetuksesta toiselle asteelle siirtyviä nuoria (oph.fi).
Uuden oppivelvollisuuslain tavoitteena on saada kaikille nuorille vähintään toisen asteen tutkinto. Oppivelvollisuus loppuu, kun nuori on suorittanut tutkinnon tai täyttänyt 18 vuotta. Lakiin perustuvan oppivelvollisuuden myötä tuli toisen asteen opinnoista maksuttomia oppivelvollisille. Maksuton koulutus tarkoittaa sitä, että opiskelijalle tarjotaan oppilaitoksen puolesta kaikki opiskeluvälineet sekä koulumatkat. Myös opiskelijan opintojen etenemiseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota; koska oppivelvollisuus perustuu lakiin, on oppilaitoksen velvollisuus seurata tarkemmin poissaoloja, opintoja ja puuttua tilanteeseen, jos opiskelijan opinnot eivät syystä tai toisesta etene.
Uudistus on otettu laajasti positiivisin mielin vastaan, tietäähän tämä mahdollisesti vähemmän koulupudokkaita ja syrjäytyneitä nuoria tulevaisuudessa. Lisäksi Suomen koulutustasoon saadaan parannusta ja työmarkkinoille valmistuu entistä paremmin koulutettuja ammattilaisia. Oppivelvollisuusuudistuksen takana on monia tekijöitä, yksi niistä on koulutustason nousun pysähtyminen viimeisten vuosien aikana. Opetus- ja kulttuuriministeriön vision ”Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle” mukaan Suomessa halutaan jatkaa koulutustason nostoa nuorten ikäryhmässä. Tällä hetkellä koulutetuin väestön osa on 40-vuotiaat, mutta tavoitteena on saada vähintään puolet nuorista aikuisista (25–34-vuotiaat) suorittamaan korkeakoulututkinto (tilastokeskus.fi). Vaikka Suomen työikäinen väestö onkin kansainvälisesti hyvin koulutettua jo nyt, on hyvällä koulutustasolla todettu olevan positiivisia vaikutuksia yhteiskuntaan hyvin laajasti.
Tutkimusten mukaan huono-osaisuus periytyy. Esimerkiksi vanhempien toimeentulo-ongelmat vaikuttavat keskeisesti myös lapsen tulevaisuuteen. Vaikka Suomen koulutusjärjestelmä on periaatteessa joustava ja tasa-arvoinen, näyttävät korkeakoulutus ja inhimillinen pääoma päätyvän niille nuorille, joiden vanhemmat ovat suorittaneet korkea-asteen. Nykyään lähes kaikki suomalaisnuoret läpäisevät peruskoulun, mutta perheen koulutustaustan vaikutus käy ilmi jo toisen asteen opintoja suoritettaessa. On siis tärkeää pitää kiinni kaikille ilmaisesta ja tasa-arvoisesta koulutusjärjestelmästä, jossa ammatilliseen koulutukseen perusopetuksen jälkeen hakeutunut nuori voi lopulta päätyä väittelemään vaikkapa tohtoriksi. Ilmainen korkeakoulutus tarjoaa kaikille nuorille ja aikuisille mahdollisuuden kouluttautua vanhempien sosioekonomisesta taustasta riippumatta, ja näin päättää itse omasta tulevaisuudestaan.
Aika näyttää miten oppivelvollisuuden laajentaminen tulee näkymään suomalaisessa yhteiskunnassa ja työelämässä. Toivottavaa on, että vaikutukset näkyvät nopeasti ja yhä useampi nuori pääsee tutkinnon suoritettuaan kiinni työelämään tai jatko-opintoihin. Sivistyksen ja inhimillisen pääoman lisääntymisen lisäksi kokemus yhteiskunnan osana olemisesta parantavat nuorten tulevaisuuden näkymiä. Tutkinnon suorittamisen lisäksi koulutuksessa olemisella on sinällään itseisarvo nuorelle; oppimisympäristön sosiaalisten kontaktien vuoksi monella nuorella sopeutuminen kaveriporukkaan, yhteiskuntaan ja työelämään helpottuvat, ja juuri se voi olla monelle tärkeämpää kuin tutkintotodistus.
Satu Uronen, viestintäpäällikkö
